Utrio: “Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä “unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?”
Totta kai lausahdus on kärkevä. Totta kai se on järkyttävä. Sen on TARKOITUSKIN olla.
En tunne Utriota kovinkaan tarkasti, mutta suhteellisen tolkulta naiselta hän vaikuttaa. Veikkaanpa, että Utrion tarkoitus on ollut heittää ilmoille kärjistetty mielipide, joka saisi ihmiset ajattelemaan. Samaa teen itsekin, joten tuttua touhua. Nyt ei ole tarkoitus lukea, mitä Utrio sanoi, vaan mitä hän TARKOITTI.
No, mitä hän sitten TARKOITTI?
“Voitaisiin jakaa.”
= Tarjottaisiin mahdollisuutta, ts. “Voit ottaa tästä tällaisen, jos siltä tuntuu. Pakko ei ole.”
“Vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille.”
= Siis vanhuksille. 70 on pelkkä heitto.
“Ystävällisiä “unipillereitä”.”
= Mahdollisuus “kauniiseen” kuolemaan. Tiedän useita vanhuksia, jotka ovat päässeet hengestään ei niin kovin kauniisti. Lähiseudulla riippuu eräässä puussa kymmenen vuoden takaisen itsemurhan köysi – kukaan ei tahdo ottaa sitä pois. Ampuma-aseet, veitset, unilääkkeet (plus muut lääkkeet), autot (rekan nokkaan, liikenteenjakajaan…), junat (junan alle), alkoholi… näitä löytyy. Mikään noista kuolemista ei ole KAUNIS. Toisaalta, onko kuoleman tarkoituskaan olla? Mikäli lähdetään pohtimaan sitä, mitä kuollut jättää jälkeensä, täytyy miettiä kuolintapaa. Kivuton ja nopea pilleri vs junan alla jauhelihaksi? Kivuton ja nopea pilleri vs rekan nokkaan? Niinpä.
“Se tulee olemaan välttämätöntä.”
= Se tulee olemaan välttämätöntä ennemmin tai myöhemmin, mikäli tilanne ei tästä muutu. Nykytilanne on se, että vanhusten määrä on lisääntymässä – suuret ikäluokat ovat kohta vanhusiässä, eikä vanhusten anneta kuolla. Heitä pidetään vihanneksina elossa. Tila loppuu, ja nyt, laman kourissa, ei ole varaa rakentaa uusia vanhainkoteja. Mistä aloitetaan? Vihannekset pois.
“Nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle.”
= Ihminen kuluttaa eniten rahaa elämänsä viimeisinä vuosina, maatessaan letkuissa ja piuhoissa sairaalassa. Ei ole yhteiskunnan kannalta kannattavaa satsata rahaa siihen, että pian kuolevaa, psykologisesti ja sosiaalisesti jo kuollutta, pidetään väkipakolla hengissä.
“Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?”
= Hoitajia ja hoitopaikkoja ei riitä. Se on fakta.
Utrio ei pyri määräämään ketään tapettavaksi. Hän tahtoo antaa sen mahdollisuuden jokaiselle vanhukselle. Nykyään surullisen moni ihminen kuolee sairaalaoloissa, taisteltuaan vuosia, vaikka halu mennä olisi jo ollut kova. Lainaan erästä pari vuotta sitten kuollutta vanhusta: “Kovin mielelläni olisin lähtenyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta ihmisen taito rakentaa laitteita voittaa Jumalan tahdon ottaa minut luokseen. Minä odotan, että Jumala voittaa nämä laitteet, sillä minä en siihen enää pysty.” Hän oli viimeisiin päiviinsä saakka äärimmäisen terävä mieleltään, älykäs vanha matriarkka, ja tiesi jo pari päivää ennen kuolemaansa, että kohta se tulee: “Minä lähden kohta, enkä minä ole vuosiin ollut näin luottavainen ja onnellinen.”
Hän kuoli hymy huulillaan.
Tuolloin 85-vuotias sisarensa totesi: “Nyt hänen hartain toiveensa täyttyi.” Sisarusten päällimmäinen tunne kuoleman jälkeen oli helpotus kuolleen puolesta.
En pidä inhimillisenä sitä, että kuolemaa toivovaa vanhusta pidetään väkisin elossa. Häntä ei missään vaiheessa varsinaisesti elvytetty, mutta laitteiden, lääkkeiden ja valvonnan avulla hänet pidettiin elossa. Onko se inhimillistä?
Toki tästä nyt voisi argumentoida, että kuolema tuntuu paljon paremmalta, kun sitä odottaa, koska HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA, mutta eiköpä jokainen tajua, miten typerä argumentti tuo olisi…
Todetaan vielä loppuun, että itse tiedostan hyvin todennäköisesti kuolevani joko tapaturmaisesti ja äkkiä tai oman käden kautta, kun koen olevani liiaksi taakka maailmalle, lähipiirille ja yhteiskunnalle. “One must die proudly when it is no longer possible to live proudly.”
(Toki tällainen pilleri toisi myös ongelmia – kuka esimerkiksi valvoisi pillerien legitiimiä ottamista? Tämä ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pointti, kenties joskus toiste jaksan raapustella tästä aiheesta.)
