Tämäkin rotisko juhli yksivuotispäiväänsä tuossa taannoin. Olen tainnut osittain hylätä tämän, ehkä siksi, että en jaksa enää vittuuntua asioista. Onhan minulla esimerkiksi yo-kirjoitukset työn alla.

Kauhajoki-tutkimuslautakunta veti sitten hommat överiksi siinä määrin, että idealismin rajoja kolkutellaan jo. Tällä tarkoitan sitä, että ollaan idealismin ja imbesilliyden rajoilla, kallistumassa jälkimmäistä kohti.
Ai siis miksi?

Heittivät ilmoille sellaisen aivopierun, että käsiaseet pitäisi kieltää kokonaan. Ai siis miksi? Koska niiden kieltäminen ehkäisisi koulusurmat. Newsflash: haulikollakin saa ammuttua. Metsästyskiväärillä saa ammuttua, järeämmin ja pidemmältä matkalta. Ilma-aseellakin saa ihmisen hengeltä, jos tarpeeksi läheltä pääsee ampumaan.

Tässä päädytään tekemään se, mitä pelkään – kaikki ihmiset joutuvat kärsimään muutaman sekopään vuoksi. (Olemme jättimäisessä armeijassa, tutkimuslautakunta on se simputtava alikessu; minä tahdonkin olla totaalikieltäytyjä.)

Tässä seurataan samaa rataa, kuin silloin taannoin, kun kaikki teräaseet kiellettiin, koska niillä puukotettiin. Samaa rataa, kuin silloin taannoin, kun autoilu kiellettiin, koska osa kuskeista tappoi porukkaa holtittomalla ajamisella. Paitsi että näin ei ole käynyt, koska teräaseet ja autot ovat, totta kai, eri juttu kuin ase. Koska että siis miten miksi häh?

Perusperiaate on sama: kasa metalli- ja muoviosia, järjestettynä tietyllä tavoin, makaa jossakin tekemättä yhtikäs mitään, kunnes joku tarttuu siihen ja päättää, mitä se tekee. Holtittomasti leipää leikkaava leikkaa sormensa irti, holtittomasti ajeleva päätyy ojaan, holtittomasti ammuskeleva kastroi itsensä vahingossa. Niin käy joskus. Näistä syistä ei kuitenkaan kielletä mitään muuta kuin aseet.

Ai niin, tietenkin, koska niistä ei ole hyötyä. Vastakysymys: onko autoista mitään hyötyä esimerkiksi kaupunkien keskustoissa? Julkiset kulkevat! Naapurilta voi lainata autoa! Ei Helsingin keskustassa ihan oikeasti tarvitse autoa. Paitsi että tarvitsee, koska autokielto rikkoisi ihmisten perimmäistä oikeutta omistaa.

Mutta onko aseista sitten mitään hyötyä? ”EIIII OLEEEE!” huutaa keskiverto kansalainen, mutta asiahan on toinen. Mitä ammunta harrastuksena kehittää? Esimerkiksi mielenhallintaa ja kärsivällisyyttä – eräänlaiseksi meditaatioksi sanovat. Onko siitä sitten hyötyä? No on. Sitä puhutaan, että nykyään ihmisillä ei ole minkäänmoista mielenhallintaa saati sitten kärsivällisyyttä – kaikki mulle tänne heti NYT – ja uskallan väittää, että ammunta auttaa tässä kohdassa.

Jatketaan tästä tutkimuslautakunnan aivopierusta.

Lautakunnan puheenjohtaja Pekka Sauri sanoo, että Suomessa on noin 200 000 itselataavaa käsiasetta. Ok, asia selvä. Määrä ei ole mitenkään suuri. Lautakunta ehdottaa, että nämä kerättäisiin kaikilta pois siten, että jokaisesta aseesta maksettaisiin jonkinlainen summa. Mikä olisi hyvä summa aseesta? Aamulehden mukaan Glock-pistooli maksaa 600 euroa – ei kai kukaan antaisi 600 euron pistooliaan valtiolla, jos saisi korvaukseksi pari surkeaa kymppiä? Taitaisi tulla sanottua vain, että ”Hups, pyssy katosi” ja ”Hups, ihan vahingossa ostin just eilen parilla tonnilla kuteja ohhhoh, miten tässä näin pääs käymään?”

Kaikkiaan Suomessa on noin 1,6 miljoonaa asetta. Opiskelen lyhyttä matematiikkaa, en ole hyvä edes siinä, mutta nyt liikutaan jo suurissa rahasummissa. Ei tuollaista asemäärää voida lähteä lunastamaan pois kansalaisilta.

Puhumattakaan laittomista aseista. Käsittääkseni Sellon ammuskelijan, jonka nimeä en jaksa nyt tavata, ase oli luvaton. Mitä niille tehdään? Miten valtio aikoo kontrolloida niitä?

Laillinen ase on tällä hetkellä käsittääkseni helpompi hankkia kuin laiton. Kynnys lähteä mukaan aseenhankintabyrokratiaan on matalampi kuin kysellä kulmabaarissa, tietäisikö joku halpaa Glockia jonka saisi ilman paperisotaa omakseen. Aseenhankintabyrokratiaan liittyy yksi jättimäinen plussa: siellä päässä tutkitaan, kenelle ase annetaan ja kenelle ei. Katsotaan, että jahas, teikäläinen viilteli naapurinsa palasiksi, ei susta ole aseenomistajaksi. Kulmabaarissa katsotaan lompakkoon.

Minä en tietenkään tiedä sitä, kuinka moni kieltävän päätöksen saanut lähtee hommaamaan laitonta asetta. Minulla ei ole kokemusta. En tunne laittomien aseiden omistajia. En itse edes omista asetta, en ole jaksanut lähteä siihen byrokratiaan mukaan.

Vähän faktaa:

• Suomessa on 650 000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa.
• Suomessa on 5,2 miljoonaa henkilöä.
• Suomessa kuolee noin 120 henkilöä vuodessa henkirikoksen uhrina.
• Suomessa tehdyissä henkirikoksissa tuliase on tekovälineenä 16 %:ssa tapauksista.
• Suomessa tehdyissä henkirikoksissa luvallinen tuliase on tekovälineenä 7 %:ssa tapauksista
• Suomalaisista luvallisen aseen omistajista 7,7 kpl epäillään vuosittain aseellaan tekemästään henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,012 promillea kaikista luvallisen aseen omistajista.
• Kaikista suomalaisista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,024 promillea koko väestöstä.
• Lähes poikkeuksetta suomalainen henkirikoksesta epäilty on 15-64-vuotias.
• Suomessa on 3,5 miljoonaa 15-64-vuotiasta henkilöä.
• Kaikista suomalaisista 15-64-vuotiaista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,034 promillea kaikista ikäryhmään kuuluvista.

Laskekaa siitä, mikä on tilanne. Rautalankaversio: luvallisen aseen omistajat ovat keskimäärin kunniallisempia kansalaisia kuin ne, joilla aseita ei ole.

Ne miljoonat, jotka luvallisten aseiden poiskeräämiseen menisi, voisi käyttää aivan hyvin esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon. Samalla tulisi lisää työpaikkoja. Win-win.

Mutta ei. Me elämmä hoplofobisessa yhteiskunnassa. Aseenomistajat ovat sekopäitä.

Miten helvetissä Suomesta löytyy vieläkin näitä sataprosenttisesti terveitä urpoja, jotka ovat sitä mieltä, että he voivat päättää, kuka ansaitsee kuolla ja kuka ei?

Tarkoitan siis näitä kaikkien surmien jälkeen ilmestyviä herranterttuja, jotka kaikessa ihmisrakkaudessaan, hyvyydessään ja pyhyydessään huutavat jotain kahta seuraavaa esimerkkiä vastaavaa:
”Toivottavasti se kusipää jää henkiin ja sit voidaan kiduttaa se kuoliaaks! Jee!”
”Ei noin kaunis ihminen olisi ansainnut kuolla!”

Ensimmäisestähän jokainen, jonka äo on vähintään 15, näkee ristiriidan. Kumpi onkaan sitten parempi – joku, joka (suhteellisen nopeasti) ottaa jonkun aseella hengiltä, vai se, joka kiduttaa jonkun hengiltä? Niin – kumpi? Sanokaa, että jälkimmäinen, ja kidutan teidät hengiltä. Tähän silmääiskevä hymiö.

Toinen esimerkki taas edustaa niin kieroutunutta ajatusmaailmaa että itseänikin pelottaa. Millä helvetin perusteella pärstäkerroin määrittää, kuka saa elää ja kuka ei? Vanha sanonta kuuluu, että kauneus on katsojan silmässä, ja se pitää paikkansa. Ne henkilöt, joita minä pidän viehättävinä, voivat joidenkin mielestä olla ruminta, mitä tämä maa päällään kantaa. Se on ihan okei, koska niin kuuluukin olla.

Vihan tunteet ovat aivan normaaleja, varsinkin, jos joku tuttava on kohdannut kuolemansa toisen käden kautta. Se ei kuitenkaan ole normaalia, että uhkaillaan väkivallalla.

Tämän väkivallan perustelu sanomalla ”Mutku toi alotti!11!!” tai jotain vastaavaa ei toimi. Äiti sanoi varmasti kaikille lapsena, että se on typerämpi, joka jatkaa, ei se, joka aloitti.

Mikäli joku on kokenut oikeudekseen ottaa toisen elämän, vajoaa tämä herranterttumme itse samalle tasolle noiden uhkauksiensa kanssa.

Joo joo, harva niistä on aivan tosissaan heitetty, onneksi.

Kaiken lisäksi suuri osa näistä tuomitsevista herrantertuista ei tiedä esimerkiksi psykologiasta yhtikäs mitään, ja se, että surman syyksi mainitaan mm. sairaus ja todellisuudentajun vääristymä, ei kelpaa. Se on pahuutta, äärimmäistä pahuutta ja kaikki on totta kai aina niin äärimmäisen tarkoituksellista ja selkeää ja arghperkele.

Yksikään ihminen ei ole täysin hyvä eikä täysin paha. Mikäli joku muuta väittää, kyseessä on ongelmainen henkilö. Jo nelivuotiaan pitäisi pystyä pitämään sekä vanhempiaan että itseään hyvänä ja pahana, ei jompanakumpana. Totta kai sekä pahuus että hyvyys ovat kulttuurista riippuvia, mutta minkä tahansa kulttuurin silmin kuka tahansa on tehnyt sekä hyviä että pahoja asioita.

Hieman menen harhapoluille. Ei se haittaa. Minua vituttaa. Moi.

(Ai niin, kirjoittelen piakkoin konformisteista ja nonkonformisteista, Halla-ahosta, Illmanista, Khodr Chebabista, vauvakuvista IRC-Galleriassa, pedofiliasta ja niin edelleen. Jos jaksan.)

Olen viime aikoina lukenut erästä koulusurmiin liittyvää kirjaa ja ärsyyntynyt eräästä ilmiöstä.

Nimittäin siitä, kuinka helvetin paljon hallitusta on kritisoitu. Matti Vanhanen on haukuttu, Anne Holmlund on haukuttu, Tarja Halonen on haukuttu ja niin edelleen. Kukaan ei osaa mitään ja kaikki on heidän syytään, jumalauta! Kaikki pitäis kerralla erottaa…

Tai sitten ei.

Kuinka moni syytöksiä huutava on oikeasti ajatellut asiaa realistisesti? Tuskin kovin moni.

On äärettömän helppo huutaa, kuinka Tarja Halosen olisi pitänyt syöksyä Jokelaan tai Kauhajoelle ja suojella omalla kehollaan ihmisiä luodeilta tai Matti Vanhasen käyttää maagisia erikoiskykyjään ja herättää uhrit henkiin tai Anne Holmlundin olisi pitänyt ennustaa Kauhajoen ammuskelu ja rääkäistä että ette sitten anna, perkeleet, miehelle nimeltä Matti Saari lupaa aseen hankintaan, mutta käytäntö on toinen. On helppo huutaa, että kaikilta sektoreilta pitäisi siirtää rahaa nuorten mielenterveystyöhön tai että Suomi tarvitsee vahvan johtajan, mutta käytäntö on toinen.

Ei, minä en odottanutkaan, että Suomella olisi ollut sataprosenttisen valmis toimintakaavio liittyen siihen, mitä täytyy tehdä, jos joku ammuskelee koulussaan. Tilanne on kuitenkin täysin erilainen kuin esimerkiksi kotien piiritystilanteet.
Suomessa ei ole valmistauduttu kaikenlaisiin tilanteisiin, koska ei ole ollut tarvetta. Minkähänlaiset toimintasuunnitelmat Suomessa on, sanotaan, avaruusolioiden hyökkäyksen varalta? Jos ne hyökkäävät, eikä toimintasuunnitelmaa ole, Karhu-ryhmä kutsutaan paikalle husaamaan ja sitten ihmiset pääsevät huutamaan, että olisi pitänyt varautua ja hankkia etukäteen ties mitä juttuja ja varata rahaa tällaisen tapauksen varalle ja niin edelleen.

Ei Suomella ole ollut tarvetta rakentaa valmista toimintasuunnitelmaa odottamattoman tapauksen varalle. Kaikkeen varautuminen on paranoidia eikä suinkaan millään tavalla fiksua. Se syö rahaa ja voimavaroja, ja

Ja se syyttely, kuinka Jokelaa ei olisi saanut pitää yksittäistapauksena, on äärimmäisen naiivia ja mustavalkoista. Mitä Jokelan jälkeen olisi pitänyt tehdä? Olisiko pitänyt alkaa kiljua että joka toinen 15 – 25 -vuotias koulua käyvä on potentiaalinen ammuskelija ja asettaa luotiliivit pakollisiksi jokaiselle koulua käyvälle, koska ”koskaan ei tiedä, kuka ampuu ja koska blaablaa”?
Kyllä, Jokelan jälkeen osattiin varautua vastaaviin tapauksiin ja mietittiin, että jos toisenkin kerran tapahtuu ja niin edelleen, mutta olisi ollut aivan turhaa pelon ilmapiirin nostattamista lähteä huutamaan, että kyllä se toinen sieltä vielä tulee.

Liiallinen tunteella suhtautuminen paistaa läpi lähes kaikista kommenteista. Kyllä, koulusurmat nostattavat tunteita, mutta jos olisi tarkoitus lähteä etsimään jonkinlaista keinoa ehkäistä niitä, täytyy suuret tunteet laittaa syrjään ja tajuta se tosiasia, että kaikkea ei ole resursseja tehdä. Niin kamalaa kuin se onkin, tällä hetkellä, laman kynnyksellä ja niin edelleen, ei ole varaa tuutata miljardeja mihinkään suuntaan.

Hyväksykää tosiasiat ja lopettakaa se saatanan ulina.

Jadellesille

03.04.2009

Jadelles kirjoitti merkintääni Abortista pitkän kommentin, jonka tiimoilta minun on pakko kirjoittaa pidempi merkintä.

Ensinnäkin paasaat tässä kirjoituksessasi pelkästää Suomessa tehtävissä aborteissa, (niinkö)?
Tiesitkö että maailmalla abortoidaan paljon sellaisia sikiöitä jotka eivät ole sun mainitsemiasi katkarapu-lapsia?
Oletko tutustunut abortointi menetelmiin kuten suolaliuos-abortti tai D&X menetelmä, jotka ovat erittäin raakoja?
Musta tuntuu että sä et ole ollenkaan ajantasalla abortteihin liittyvissä asioissa. Haluat selkeesti vaan provosoida näitä Suomi24 ja Irc-gallerian ollemme aborttia vastaan, se on murha-tyyppejä.

En ole koskaan väittänyt puhuvani mistään muustakaan kuin Suomen aborteista. Tämän kirjoituksen pointtinahan ei ollut millään tavalla puuttua globaaleihin ongelmiin, joista olen kyllä tietoinen. Tiedän myös sen, että suolaliuos- ja D&X-menetelmiä ei Suomessa käytetä, jolloin Suomen tilanteeseen puuttuvaan tekstiini ei esimerkiksi Nigeriassa tapahtuva abortti vaikuta mitenkään.

Se, miltä Sinusta tuntuu, on ihan oma kokemuksesi. En ota kantaa siihen, miltä Sinusta tuntuu, mutta älä yritä keksiä minulle motiiveja äläkä laittaa sanoja suuhuni.

Southpaw
“Ja jos näiden abortin vastustajien pitäisi valita tappaako mieluummin hädin tuskin kehittymään lähteneen sikiön vai kolmivuotiaan jo syntyneen lapsen niin veikkaisin aika monen päätyvän valitsemaan sen sikiön ennemmin.”

Tappaisitko sinä sikiön joka on kehittynyt jo rv 34 asti?
RV 34 sikiö on jo näin kehittynyt:
Viikolla 34 Sikiö on täysin kehittynyt lukuun ottamatta keuhkoja, jotka kehittyvät viimeisinä raskausviikkoina. Sikiön mittasuhteet ovat samat kuin täysiaikaisella vauvalla. Hän on vahvistunut, ja liikkeet tuntuvat hyvin pontevilta. Pituutta sikiöllä on noin 43 cm ja painoa noin 2100 g.

Etkö näe että näillä viikoilla olevan lapsen abortoiminen on yhtäläinen murha kuin 3-vuotiaan? Ainoa ero on vanhempi tunneside, joka on jo kehittynyt 3-vuotiaaseen.

Te kaksi puhutte eri asiasta. Southpaw puhuu hädin tuskin kehittymään lähteneestä sikiöstä, Sinä taas puhut 34-viikkoisesta, keuhkoja lukuun ottamatta täysin kehittyneesä

“Mieluummin minäkin “tappaisin” sen pennun siinä katkarapuvaiheessa kun en oikein usko sen katkaravun tajuavan muuta kuin että sillä on lämmin ja ympärillä on pimeää.”

Et usko? Eli SINÄ ET TIEDÄ.
Mihin raskausviikkoihin asti olisit valmis tekemään abortin?
Mihin asti katsot että alkio/sikiö on pelkästään mainitsemasi “katkarapu”?
Suosittelen lukemaan aiheesta josta et selkeästi oo perillä. Sun uskomukset on eri asia kuin mitä todellisuus on.
_______________________________________________

Monella abortti myönteisellä ihmisellä on selkeesti hukassa se että, koska sikiö osaa ja mitä se osaa, miten kehittynyt se on, koska sikiöllä on tunnemaailma, koska sikiöllä on kipu-tunto. Ja että millaisia kauheita menetelmiä abortteihin käytetään joissain maissa.

Sikiölle ilmaantuu kipureseptoreja 7. raskausviikolta lähtien, 20. viikolla niitä on kaikkialla kehossa. Tämä siis tarkoittaa, että tietyissä kohdissa kehoa sikiö voi periaatteessa tuntea kipua jo 7. raskausviikolla (käytännössä suun ympäristössä).

Siis periaatteessa. Synapsiyhteyksiä talamukseen ei kuitenkaan ole, jolloin kipuaistimusta ei synny. Talamokortikaaliset radat (siis täydet mahdollisuudet kivun tuntemiseen) kehittyvät 26. – 34. raskausviikkojen aikana.

Tuntoaistin sekä tuntoreseptorien ja selkäytimen välisten yhteyksien kehityttyä sikiö vastaa refleksein. Sikiö ei siis tunne kipua, vaikka sen jalka liikkuisi tjsp. Se on refleksi, ei-tietoinen, selkäytimen ohjaama toiminto, eikä siis tietoinen, motoriselta aivokuorelta lähtevä toiminto.

Tutkijoiden virallinen linja on se, että alle 17-viikkoinen sikiö ei tunne kipua lainkaan.

Eli ei, katkarapuvaiheessa sikiö/alkio ei edes tajua sitä, että sillä on lämmin.

Jos haluaa tukea aborttia, kannattaa se tehdä fiksusti.
Esim kehitysmaissa missä ei ole ruokaa, hoitoa ym ym. Oisi todella hienoa olla aborttiklinikka. Kenenkään ei tarvitse syntyä maailmaan näkemään nälkää ja muita tarpeita vailla olemaan. Eriasia on näihin ihmisiin nähden varakkaammat länsimaalaiset ja amerikkalaiset. Heillä on varaa huolehtia lapsista, miksi näin siis ei tehtäisi?

Siis miten ei tehtäisi? Lisättäisi länsimaissa lapsilukua eksponentiaalisesti? Onko se biosentrisesti tarkastellen hyväksyttävää ja moraalisesti oikein? Luovu antroposentrismista hetkeksi ja mieti sitä faktaa, että ihmisen kokoisen nisäkkään kannan toivottava koko olisi noin miljoona yksilöä.

”Tarvitseeko” kenenkään syntyä tähän maailmaan? Huomaan, että oletat jokaisen ihmisen ykkösprioriteetin olevan ihmislajin kannan lisääminen. Asia ei ole niin.

Ja kirjoittajalle vielä huomautus että vaikka vastustan aborttia RV 12 lähtien, olen eutanasin puolella. Kenenkään ei tarvitse kärsiä vihanneksena tai kauheissa kivuissa (jos loppu tulee kuitenkin), koska eihän se ole elämää?

Eutanasiassa ja abortoinnissa on myös vissi ERO.

Minähän en itse ole lähtenyt eutanasiaa ja aborttia vertaamaan, se oli lähtöisin joltain aborttia vastustavalta henkilöltä itseltään.

Erojahan on, totta kai, siksi olenkin lähinnä naureskellut tuolle vertaukselle.

Otetaan esimerkki:

Esim 1:

57-vuotias mies on kuolemassa syöpään.
Hän on sairaalassa, vuoteen omana.
Hänen luonaan käy omaisia jotka itkevät ja surevat.
Mies saa kipulääkitystä ja on aina suht väsynyt ja apaattinen, elämän haluton. Mies näkee että läheiset kärsii. Tästä mies kärsii vielä enemmän.
Hänellä on vaihtoehtona joko maata loppuaikansa 2kk (jonka lääkärit ovat ennustaneet) sairaalassa kipulääkkeissä tai pyytää eutanasiaa. Hän pyytää eutanasiaa. Hänelle myönnetään lupa. Hän saa hyvästellä omaisensa, nukahtaa rauhassa ilman kipuja pois, ilman tuskallista odotusta koska kuolema koittaa.

Esim 2:
Nainen 20v. Ollut parisuhteessa 2 vuotta 24v miehen kanssa. Naisella koulu kesken, mies jo työelämässä. Molemmilla omat vuokra-asunnot. Avioliitto, yhteinen asunto ja lapset eivät ole vielä suunnitelmissa.
He harrastavat seksiä villin baari-illan päätteeksi unohtaen kondoomin kuuman seksin lumoissa.
Nainen tuleekin raskaaksi. Saa tietää tästä vasta rv 14
alkaen, koska kuukautiset ovat tulleet normaalisti ja mitään oireita ei ole ollut. Vatsakaan ei ole juuri kasvanut. Nainen on hämmentynyt eikä tiedä mitä tekisi. Mies painostaa aborttiin, koska ei ole valmis isäksi. Nainen harkitsee tätäkin vaihtoehtoa koska hänellä on vielä koulu kesken ja poikaystävä ei ole valmis. Eiväthän se herran jestas asu edes yhdessä vielä! Ja mitä mieltä äitikin mahtaa olla. On se häpeä! Nainen päättyy lopulta aborttiin.
He jatkavat seurustelua miehen kanssa, mutta kaikki ei ole enää samalla tavalla. Naista painaa asia, vaikka hän ei vielä lapsia halunnutkaan.

Joten sinä fiksu, kerro mitä näillä kahdella aika realistisella kuvauksella on yhteistä? Toisessa kun on abortin tekevä nainen ja toisessa kuoleva mies, jolle myönnetään eutanasia.

Molemmissa kuvauksissasi rikottiin Suomen nykyistä lakia, se näin alkajaisiksi.

Yhteenveto, koska tämän merkinnän rakenne on suhteellisen epäselvä:

  • Sikiö ei tunne kipua ennen suurin piirtein 17. raskausviikkoa.
  • Siksipä olenkin sitä mieltä, että lapsen vamman vuoksi abortin voisi edelleen tehdä 24. raskausviikolle saakka, mutta muista syistä erikoisluvalla 17. viikolle saakka (nykyään 12. viikolle saakka, jonka jälkeen erikoisluvalla 20. viikolle saakka, lapsen vamman vuoksi 24. viikolle saakka). Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos elämä tulisi olemaan lapselle enemmän rasite kuin siunaus, on kuolema parempi.
  • Eutanasia tulisi sallia

Pahoittelen tämänpäiväistä ontuvaa ilmaisuani, lähes 40 asteen kuumeessa oleva pikkusiskoni vaatii hoivaa lähes jokaisen sanan jälkeen.

Tämä merkintä saattaa loukata herkimpiä lukijoita ja heitä, jotka tunsivat/tiesivät Nora Bhatian. Tulen kritisoimaan IRC-Galleriassa tapahtunutta tyttösen muistelua.

Eli – kaikin puolin kiltti tyttö katoaa ja löydetään vajaa viikko myöhemmin pöheiköstä vodkapullon kanssa, tyttö kuollut ja pullo tyhjä. Kaverit sanovat medialle, että Nora on naukkaillut jo koulussa.

Samaan aikaan IRC-Galleriassa… (Lainaus ei ole suora – pointti oli sama.)

”KUKAAN EI OLE TODISTANUT, ETTÄ NORA OLISI JUONUT!”

Ihmiset, jotka eivät tunteneet koko tapausta mitenkään, angstaavat typyn kuolemaa. Säälittävimpiä ovat ne tapaukset, jotka sanovat jotain tyyliin ”En tuntenut Noraa, MUTTA OLISIN VOINUT ITSE KUOLLA HÄNEN PUOLESTAAN.”

Puuttuuko aivoistani jokin empatialohko vai onko noilla sitä empatialohkoa liikaakin? Minä en vain TAJUA, miksi helvetissä jonkun TUNTEMATTOMAN tapauksen kuolemaa täytyy noin surra. Ymmärrettävämpää se olisi, jos Nora olisi kuollut väkivaltaisesti, MUTTA KUN EI.

Tyttöä ahdisti, kun hän oli jäänyt kiinni lintsaamisesta ja tupakanpoltosta, ja päätti dokata suruunsa. Harmi vain, että ei tiennyt rajojaan ja joi vähän liikaa. Tsa-dam.

Nuoren tytön väkivaltainen kuolema pysäyttää aina miettimään ihmisten sekopäisyyttä, mutta tällainen ”dokasin metsässä, sammuin, kuolin” -meininki on lähinnä surkuhupaisaa. Säälittää, mutta en jaksa edes sääliä tällaisia teinejä.

MUTTA EIKÖHÄN ITKETÄ YHDESSÄ JA HYSSYTELLÄ.

Taas on täällä yhdellä äijällä kortti saatu jostain saatanan muropaketista.

Olin tulossa pankista ja menossa tien yli, katselin että nyt tulee joku sianpää-Fiat niin kaukana, että ehdin tien yli ja helposti. Tämä ukko kuitenkin, huomatessaan, että astahdan suojatielle, TEMPAISEE KORON KONEHUONEESEEN. Pystyin – tai olisin pystynyt, jos olisin todennut, että mieluummin juoksen kuin pakotan jonkun kaapimaan minua Fiatin puskurista – kuulemaan, kuinka sen äijän päässä rutisi. ”TEINI. MUSTA PITKÄ TAKKI. AAAAAAA SE ON PAHA SE ON ITSE PERKELE SE ON SAATANA JA SITÄ PAITSI SILLÄ ON VARMASTI PYSSY. AAA. MUST – KILL – MUST – KILL – AAAAAAAAAAAAAAAAAA!”

Eikä siinä vielä kaikki! NYT, kun juokset suojatien yli helvetinmoista vauhtia, saat kaupan päälle EPÄSOPIVIA ELEITÄ. Hyvä, että ei keskisormea näyttänyt – nyrkkiä pui.

Jumalauta. MINÄ OSAAN lyhyelläkin matikalla laskea, että jos se tulee Fiatillaan n metrin päässä & matkan kulkemiseen kuluva aika on x sillä samalla nopeudella ja tien leveys on m & sen ylittämiseen kuluva aika on y = y < x. PERKELE.

Suomeksi: pääsen tien yli nopeammin kuin se pääsee Fiatillaan suojatielle.

Siinä on ajohidasteita ja sun muita, mutta sillä nimenomaisella kohdalla pieni pätkä ilman niitä. Vittu, kun se survoi jarrua taas niin maan perkeleesti ennen kuin pisti Fiatinsa pillun päreiksi töyssyyn. HA-HA-HA.